Itsetunto: Arpia ja maha-makkaroita

Moni cosplay blogi on tässä kirjoittanut itsetunnostaan ja cosplaystaan, joten ajattelin liittyä mukaan. 

HUOM! Tässä tekstissä käyn paljon henk.kohtaisia asioita läpi, eikä ne hirveästi liity cosplayhin. 

Lyhyesti sanottuna; En ole "fine" vartaloni kanssa, naamani olen pikku hiljaa alkanut hyväksymään. 

Ala- ja yläasteella sanoin, että en ala koskaan arkielämässä käyttämään meikkiä, mutta nykyään meikkaan kouluun lähes joka päivä. Tunnen itseni paljon nätimmäksi meikin kanssa, kuin ilman. Joskus meikkaan yksin kotonakin, koska minusta meikkaaminen on tosi kivaa! 

Juffu maaliskuussa 2013, ilman meikkiä

Juffu nyt, perus päivämeikki

Itse tuntoni on mukana cossi valinnoissani enemmän kuin itse haluaisin. Valitsen enimmäkseen hahmoja, joilla on väljä ja mahdollisimman peittävä vaatetus. Minulla on listalle hahmoja, joita haluaisin cossata, mutta en suoraan sanottuna uskalla olla julkisella paikalla napapaidassa tai lyhyissä housuissa(oikeastaan alkkareilla). Esimerkkejä hahmoista on Marik Ishtar, Siesta 00, Lynette Bishop ja Gumi biisistä Invisible.

Olen 173 cm pitkä ja painan 72-74 kiloa. Eli olen normaalipainoinen, mutta jos laihtuisin 10 kiloa olisin siltikin normaalipainoinen. Suurin ongelmani on keskivartaloni. Mahani on.. noh pömppämaha ja reiteni ovat aika leveät, joissa on "raskausarpia" ja selluliittia. Suvussani ainakin äidinpuolelta kaikki naiset ovat olleet hieman pyöreitä vähän joka suunnasta. Itse olen tyytyväinen käsiini ja jalkoihini polvesta alaspäin. Tuntuu että suht laihat käsivarteni ja jalat vain korostavat pyöreää mahaani. Ihan joka päiväisessä elämässä käytän vaatteita joilla peitän mahani. En uskalla käydä uimassa yleisillä rannoilla ja uimahalleissa, vaikka rakastankin uimista. Käyn uimassa vain hyvien ystävieni kanssa ja rannoilla joissa ei ole paljon porukkaa ja paikoissa, jossa kukaan ei tunne minua.
Cossissa tuskin kukaan "tuttuni" tunnistaisi minua ja voisi tulla myöhemmin minua haukkumaan, mutta silti en uskalla cossta hahmoja, joista pidän.

Pömppä havaittavissa

Miten Juffu näkee itsensä. Ja kaunis piraatti AC paita.

Olen kärsinyt pienestä kiusauksesta ala-asteella. Sukunimeni Leskinen käännettiin usein läskiseksi ja uskon, että veljeäni on haukuttu samoin. Veljeni alkoi laihduttaa rajusti yläasteen alussa ja se meni anoreksian puolelle. Tuntui pahalta, kun kaikki kysyivät miten veljeni laihtui niin nopeasti ja näyttää niin hyvältä, kun itse tiesin mitä kaikkea sen takana on. Veljeni oli aina kiukkuinen, ei syönyt mitään, juoksi viiden kilometrin lenkkejä n. 2 kertaa päivässä ja pyörtyi pari kertaa koulussa. Siitä asti olen pitänyt huoli, että minusta ei tulisi koskaan sellainen. 

Syön vähän mitä sattuu ja milloin sattuu. Syön lähes joka päivä jotain epäterveellistä, toisaalta olen alkanut syömään enemmän salaatteja varsinkin koulussa. Olen monta kertaa miettinyt jos alkaisin kunnolla miettimään mitä suuhuni laittaisin, mutta ei se ole koskaan tapahtunut. 

tässä käytin myötäilevää aluspaitaa, peitti hieman pömppää ja vähän iso paita peitti lopun pömpän

Arpia.

Minulla on aika monia arpia vähän joka paikassa. Arvet ovat tulleet kaatumisista, leikkauksesta, "raskausarpia" ja viiltely arpia. Pahin arpeni ovat vasemmassa kyynerpäässäni, jotka ovat tulleet leikkauksesta. Ne ovat aika rumia, enkä hirveästi haluaisi näytellä niitä. Oikeassa kyynerpäässä on pieni arpi, joka tuli kaatumisesta. Se ei ole onneksi niin ruma, mutta en sitäkään haluaisi näytellä. 
Kummassakin olkapäissäni on pari arpea, en tiedä missä ne ovat tulleet. Momiji cossissa ne vähän vilkkuivat, mutta eivät pahasti koska ovat niin vaaleat.
"Raskausarpia" minulla on reisissä, jotka luultavasti näkyisivät Siesta ja Lynette cossissa. Lynetteen voisi laittaa sukkahousut, mutta Siestalla on reidessä merkki, jota en haluaisia alkaa maalaamaan sukkahousuun, jos niihin vaikka tuli reikä.
Viiltely arpia minulla on myös reisissä ja näkyisivät samoissa cosseissa. Ne eivät ole niin rumat, mutta en haluaisi näyttää kaikille "Hei mä olen viillellyt itseäni tähän kohtaan!", kun ei niitä oikein voi miksikään muiksi arviksi väittää. Gumi cossiin voisi kyllä laittaa sukkahousut, mutta sitten tulee vastaan maha. Ughhh... ei kiitos. 

kädet ja jalat = good, arpi ja perä = :(

Leikkausarpi tällä hetkellä. Hyi.

Olen kyllä sitä mieltä, että ihmiset saavat cossata mitä tahansa hahmoa kehostaan riippumatta. Itse en vain osaa sisäistää tätä asiaa ja pelkään liian paljon tuijotusta, jos menen napapaidassa julkisella paikalla tuhansien ihmisten edessä pömppämahani kanssa. Äitini sanoo aina, että ei haukku haavaa tee. Ei teekään, mutta jättää sisälleen arven, joka ei välttämättä parannu koskaan. 

Pitäisi cossata tälläisellä asenteella...

...ja vastata näin jos joku jotain valittaa kehostani. (Rossi on ihana hahmo)

Yksi asia, joka myös koskee itsetuntoani on homestuck cossaamiseni. Mietin usein mitä mieltä ihmiset ovat cossistani, jos kuljen harmaana oranssit sarvet päässäni. Netistä on tullut paljon luettua kuinka jotkut leimaavat kaikki homestuck cossit suoraan paskoiksi ilman sen tarkempaa tarkastelua. Se on nii-in väärin. Jos joku on tehnyt cossiaan monta viikkoa ja fandomin takia se haukutaan paskaksi... Ei näin ihmiset, ei näin. Sen takia jännitän koko conin ajan jos joku haukkuu minua tai ystävääni vain sen takia, että pidämme ja cossaamme sekavaa nettisarjista. Mietin myös usein olisiko minulla enemmän seuraajia täällä blogissa, jos cossaisin "oikeista" sarjoista. Deviantartissa ja Tumblrissa minulla on aika monia seuraajia ihan vain homestuckin takia. En tiedä, mietin tätä liikaa. Muutenkin tässä on ollut kaikenlaista mietittävää, että olen todella ahdistunut ja sen takia en ole tännekkään hirveästi kirjoittanut.

Tälläistä tälläkertaa. Juffu kiittää ja kuittaa.

Juffu tajusi, että huomenna on maanantai.